Rytmi on veressä. Huh - se on mukava huomata. Tytöillä siis. Ester on neljävuotiaaksi jo erittäin taitava tanssija - musiikkimaku on myös aika geeneissä, eli ei poikkea kauheasti isin ja äidin vastaavasta. Sylvia näyttää seuraavan siskonsa jalanjälkiä. Jos tämä yksivuotias pitää jostakin, alkaa sellainen rytmikäs "laulanta" joka muistuttaa hiukan läähättämistä. Nyt erityisesti M.I.An bad girls aiheuttaa käsien heiluntaa ja selvää kiihkoa. Jalat vispaa myös - seisoi tai istui.
Chisu ja Jenni Vartiainen olleet viimevuodet automusatoivelistalla - ja se on sopinut iskällekkin. Musiikki mieltymykset ulottuvat onneksi myös klassisen ja räpin puolelle - molemmat neidit tykkäävät 50centistä ja Lil Wayne kamuineen uppoaa myös loistavasti.
Harmittaa kauheasti ettei ukki ole laulamassa Saksalaisia marssilauluja tytöille. Sie heisst Erica ja muita klassikoita toisen maailmansodan melskeestä. Kai niitä on sitten joskus soitettava tytöille ukin kuvan ääressä - ja kerrottava itse ne tarinat jotka nyt jää kuulematta.
Erityisesti ukin jännittävät tarinat "Kuun toiselta puolen" - pitää jakaa tytöillekkin. Historia on rajua, mutta ei sitä tarvitse salaillakkaan.
Erityisesti mieleeni on jäänyt rakkaus tarinat 'Drittes Reichhin' sydämestä, missä ukki joutui viettämään nuoruutensa. 17 vuotias komea nuorimies päätyi kaiketi aika tietämättään natsi- armeijan hyökkäyskoulutukseen ja sittemmin rintamalle. Felix Streiner toimi joukkojen johtajana... kaikki Perikadon nähneet tai historiaa tuntevat tietävät miehen.
Ihmeen kautta ukki selvisi hengissä kotiin toisin kuin monet - ja kertoi onneksi mummin kuoleman jälkeen: (sitten se oli kai luvallista..) monta uskomatonta tarinaa. Tytöille aion jakaa muutaman, ehkä odotetaan vielä jokunen vuosi.
Bergmans Strasse 42. Siellä asui yksi ukin suuri nuoruuden rakkaus. Josie Freienstein. Siitä aion aloittaa.
Oober
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti