Katselin tossa muutama päivä sitten taas vanhoja valokuvia. Kansiossa olevat "vanhan-ajan kuvat" vielä menettelee, eikä niitä tarvitse sensuroida. Kohta lapset ovat kuitenkin siinä iässä että niitä kiinnostaa mitä äiti ja isi teki pieninä, ja vähän isompina...
Kansiokuvien haaste lienee siinä kuinka selittää tytöille että äiti oli erinäköinen lukioaikaan, lukion jälkeen, ja vielä 2000 luvun alussakin, vaikka aina olikin pitkät ja suorat vaaleat hiukset. Kerran äidillä oli jopa tummat hiukset. Äidillä oli myös neljät ylioppilasjuhlat.
Eli valokuva-albumit safe - iskän puolelta, äidin kansioista ei voi sanoa samaa. Iskä ei voi olla noin erinäköinen. Keksikööt rouva omat selityksensä.
Omasta teini-iästä mun ei tarvitse valehdella mitään. Sitä voidaankin käyttää malliesimerkkinä tytöille ja selventää miksi kannattaa viettää perjantaisin perhe-iltoja kokkaillen, eikä kaupungilla ryypäten. Isikin urheili nuorena, ja katso miten hyvin se on säilynyt! (Nyt kiireellä ylimääräiset kilot pois... armonaikaa on onneksi vielä vuosia...)
Kovalevyllä olevat kuvat ovatkin sitten haasteellisempia. Kaikkien salauksien taakse ja ehkä pois kotoa - mahdollisesti jonnekkin virtuaaliseen pankkiin. Sellaista materiaalia löytyy mitä ei selitä Runeberikään.
Kukkien poiminta ja hortonomia (joka oli muuten professori veljeni lapsuuden ammattihaave), siinä jaloimmat harrastukset oman ponin hoitamisen ohessa, tanssikoulua unohtamatta. Mitä siis tulee tyttöihin ja teini-iän harrastuksiin. Oikeaan ratsastuskouluunhan ei tyttöjä uskalla enää laittaa, ellei itse ole mukana jokaisella ratsastustunnilla, mutta jos nyt tohon pihalle poni ja puutarha. Täytynee muuttaa vielä enemmän maalle 7 vuoden päästä viimeistään.
Oma viiniviljelmä kiinnostaisi, mutta se voi olla liian suuri riski.
Kukat riittäköön.
Sylvia nukkuu päiväunia... ei halua nukkua omassa sängyssään, pitäisi työntää vaunuja ulkona. Nyt ei jaksa. Ei kulje nuo kolmipyöräiset teutonia spiritit lumessa. Eikä sohjossa. Vaunuja osatessa kriteeri oli se että ne sopii asuun ja näyttää hyvältä... citykärryt, mustat vielä. Just joo. Nyt tekisi kyllä hiukan erilaisen valinnan 4vuoden kokemuksen jälkeen. No, noilla mennään. Onneksi Mikkelissä on varavaunut jotka rullaa paremmin, vaikka kolmipyöräiset nekin. Ei muuten pysty nykyvaunuista enää rakentamaan mäkikärryjä. 1970- luvulla se oli vielä toisin. Toisaalta kuka antaisi enää lasten laskea teitäpitkin... selfmade-redbull vaunuilla?
Eilen Sylvia 1 vee keksi uuden leikin. Pyöri akselinsa ympäri kontillaan hulluna ympyrää. 5-10 kierrosta, ja sitten konttaamaan. Ihan sekasin. Isin geenit ja vähän äidinkin.
Oober
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti