Aika on kypsä

Harrastan harvoin lainauksia. Haluan kuitenkin avata tämän blogin lainaamalla Robert Gravesin Glaudius Jumala ja hänen vaimonsa Messalina teoksen ensimmäisiä lauseita:

Kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun sain loppuun kirjoitetuksi pitkän kertomukseni siitä, kuinka minä Tiberius Claudius Drusus Nero Germanicus, raajarikko, änkyttäjä, perheen narri, jota kukaan hänen kunnian- ja verenhimoisista sukulaisistaan ei pitänyt teloittamisen, myrkyttämisen, itsemurhaan pakottamisen, autiolle saarelle karkottamisen tai nälkään näännyttämisen arvoisena - jolla tavoin he toinen toisensa jälkeen pääsivät toisistansa - kuinka minä yksin heistä kaikista jäin eloon...

Teoksen ensimmäiset lauseet kuvastavat hyvin sitä painajaismaista todellisuutta joka vallitsee silloin kun ei saa nukuttua. Vähät unet ovat pääasiassa painajaisia, jotka käsitelevät perhettä laajemmassakin mittakaavassa. Joku ystävistäsi saattaa olla isäsi. Ja sitä rataa.

Tätä en olisi arvannut vielä 4 vuotta sitten. Unesta tulee niin tärkeää että on valmis jättämään aika monta muuta asiaa tekemättä, että saa nukkua.

Aika on kypsä. Ester Serafia on nyt 4 vuotta, ensimmäinen tyttäreni siis, ja hän on saanut seurakseen ihastuttavan sisaren, Sylvia Kukka Katariinan, ikä 11 kuukautta.

On aika raottaa salaisuuksien verhoa - ja kertoa mitä se kotiäitinä olo oikeasti on. On aika paljastaa miehille mitä siellä kotona todellisuudessa tapahtuu.

Itselleni kahden tyttären kanssa kotiin jääminen oli erittäin mieluisaa. (10 vuotta kestäneen markkinointikiertueen ja riehumisen jälkeen - (taiteilijana) - tämä oli oikein tervetullut elämän muutos. Rouva on paljon poissa, ja on palannut työelämään. Päiväkoti vaihtoehtona ei oikein meidän perheelle toimi. 4 vuotta yhden kanssa harjoitelleena ei "työn määrä" hirveästi huoleta. Vaikka äidin 3vrk:n Tukholman työmatka aiheutti alkuviikosta hiukan lisähaasteita vielä rintaruokinnassa olleen Sylvian nesteytyksen suhteen - (ei juo pullosta) ...meillä päivät sujuivat suhteellisen leppoisasti, pulkkamäkeä, lumivuorille kiipeilyä, ja muuta peruskamaa.

Enemmän näistä arkirutiineista myöhemmin - nyt itse asiaan. Näin äkkiä mietittynä, mitä näistä 4 vuodesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen - pyrin nyt valottamaan tätä kotitodellisuutta, ja sitä mitä se on tuonut tullessaan näin miehen näkökulmasta.

1. Opin taas käymään uimahalleissa, . Uimaopetus on mukavaa. Ja lilluminen. Olen noussut yleisten uimahallejen pappamafian hierarkia asteikolla "ylälauteiden johtaja tasolle". Se tarkoittaa sitä että minulle tehdään tilaa ylälauteilla, ja pystyn istumaan siellä vaikka tunnin hiljaa. Mutta jos puhun etukumarassa, jutuilleni nauretaan tai murahdellaan hyväntahtoisesti.

2. Ruokakaupassa käynti on parasta viihdettä. Mutta siellä on ihan törkeän kallista.

3. Siivoaminen on mukavaa, ja lapsetkin viihtyvät silloin sisällä. Joka päivä ehtii siivota, ja kannattaa. Äidit jotka kertovat miehilleen etteivät ehdi siivota kotona, valehtelevat. Poikkeuksena voidaan uskoa tämä, jos asunnossa on yli 300 neliötä ja useampia lapsia. Mutta silloin kannattaakin palkata ulkopuolista apua, se työllistää ja on ihan jees. Eräs ystäväni halusi au-pairin kun sai ensimmäisen poikansa. Ei tainnut saada. Minäkin haluan. Mutta en taida saada.

4. Kesähelteillä, ja niitähän on riitänyt, on vaikeuksia hiekkalaatikoilla ja puistoissa, koska imettävät äidit ja muut äidit konttaavat ja kyykkivät keskustellessaan kanssasi rinnoistaan, eivätkä juurikaan peittele niitä.

5. Kolme vuotta sitten ryhdyimme käymään eräällä leikkikentällä jossa oli paljon lapsia ja äitejä. Ei koskaan isejä. Muutaman viikon jälkeen isät ilmaantuivat.

6. Kokkailu on yhtä juhlaa. Eineksiä ei tarvitse syödä sillä verukkeella ettei ruuanlaittoon ole aikaa. Aikaa on ja nimenomaan ruuanlaittoon. Laitamme aika perus ruokaa kahdesti päivässä, kanaa, kalaa tai lihaa, kasviksia, salaatteja. Ja kun väsynyt äiti tulee työmatkalta - lähes poikkeuksetta on asunto siivottu ja pöytä katettu. Sushi toimii tässä tapauksessa mainiosti. Jos satut siis olemaan työssäkäyvä mies, muista vaatia vähimmäis-tasona lämmin ruoka aina kun saavut siivottuun kotiin.

7. Lasten kanssa kannattaa leikkiä / urheilla päivittäin - kaikilla on mukavaa ja itsekkin saa paranneltua romahtanutta kuntoa. Kotidisko korvaa clubbauksen, pomppurata katutappelut, ja jos pihalla seisoo koko päivän ja touhuaa jotain, olo on aika seesteinen ja puhdistunut. Aivan kun olisi ollut uudenvuodenyönä taksijonossa. Kannattaa myös yrittää keskustella aikuisten kanssa, mistä tahansa mukavasta aiheesta, jos sellaisia sattuu näkemään. Joskus saattaa törmätä nuiviin vanhempiin - kaikki eivät keskustelu ajatukselle lämpene. Mulkkuja on joka lähtöön. Lapset muuten muistuttavat hämmästytävän paljon vanhempiaan - luonne näkyy jo todella pienenä...

8. Jos vihaat keskiluokkaisuutta, älä yritä pestä asunnostasi lähiön tuoksua Maison Bellen window washilla. Essential oils jättää rasvaisen pinnan tv-ruutuusi ja muille lasipinnoille. Rasvaa on muutenkin jokapaikassa. Sormiruokinta on rajua... saa kontata aika paljon jos tykkää siististä kodista. Käytä tavallisia laadukkaita rasvanpoistajia, ja moppaa lopuksi vedellä.

9. Jos joku viherpiipertäjä kamusi kehuu kestovaippoja - siinähän kehuskelee. Ei kannata. Housuvaippa on ainoa oikea ratkaisu. Aivan sama mikä kestovaipan hiilijalanjälki on, se ei ole sen arvoista.

10. Kotiäitinä / isänä pystyt vaikuttamaan ainakin lapsesi kasvatukseen, mahdollisesti myös hyvinvointiin. Meillä hyvinvoiti Suomessa lapset eivät ole etusijalla. Jos et usko, tsekkaa päiväkodit ja niitä koskeva lainsäädäntö.

(erikoismainintana vielä että ympärilläsi piilee jatkuva vaara ajautua kansalaispoliisiksi - jonka valtuudet ovat huomattavan paljon laajemmat kuin poliiseilla... tästä myös enemmän myöhemmin) 80km tunnissa ajava aura-auto joka heittää jää / lumimöykyt vauvelisi päälle, ei saa mieltäsi tyyneksi, vaan synkäksi. Mietit hetkeä kun tapaat aura-auton kuljettajan jollakin levikkeellä. Jos ehdit tyyntyä viikossa, saatat vaihtoehtoisesti ottaa yhteyttä teiden kunnossapitoon. Kun olet kotona lasten kanssa sinusta tulee aika vittumainen nipottaja.

En tiedä onko tuo otsikko KOTIÄIDIN VALHEET nyt harhaanjohtava, mutta sillä mennään. Pyritään tuomaan salat julki, ettei työssäkäyviä isejä johdeta harhaan kotiäitien toimesta. Olen kuullut paljon tarinoita ennen omia kokemuksiani ja ne tarinat ovat huolestuttavan harhaanjohtavia. Seuraavat 2 vuotta olisi tarkoitus kertoa arjesta kahden ihanan pikkuneidin kanssa, koti-isänä.

Vielä tähän loppuun episodi tältä päivältä:

Sylvian vaipanvaihto piste on kylpyhuoneessa. Olin juuri suorittamassa vaipanvaihto operaatiota kun ulko-ovi kolahti. Ester ja ystävänsä Julia saapuivat selvittelemään jokseenkin kiihtyneessä mielentilassa varastossa olevan liukurin tapausta. Asetin vaipan kiireessä lattialle, kiikutin Sylvian omaan huoneeseen ja siirryin eteiseen selvittelemään liukuriongelmaa. Ongelman selvittelyssä meni ehkä kolmisen minuuttia. Siinä ajassa Sylvia oli siskonsa balettitossun kanssa kiirehtinyt kylpyhuoneeseen. Löytänyt kakkavaippansa (näin ei yleensä tapahdu, Esterin kanssa ei koskaan) tehnyt sotamaalauksen itselleen ja kylpyhuoneelle, kontannut raivoisasti makuuhuoneeseen äidin työpöydän alle, josta laukun sivutaskusta oli ottanut lukuun Martin Farrugian teoksen Modern Operative Hysteroscopy.

Lisää näitä episodeja, kunhan taas ehtii tunniksi istahtamaan. Tämäkin kirjoitus hetki katkaistiin ehkä 7 kertaa, taas ei niin yllättäen Ester ja Julia... (pyrin tulevaisuudessa toimimaan ilman katkoja - ja loogisemmin, ja hiukan tiivistäen) ja kirjoitan yöllä, tai illalla. Yö käsitteenä on muuttunut. Nyt kello 22 on jo yö. Ennen se oli aika kun ryhdyttiin vetämään pohjia.

Vielä loppuun ongelma pohdittavaksi: Nyt kun ne äidin työt alkoivat, ja eilen Ester näki työhön liittyviä kuvia ja papereita... ja kysyi että "äitiii, mitä tuolle vauvalle oikein tehdään, voi ei... miksi sitä pistetään?" Äiti yritti selittää parhaansa mukaan. Se ei ollut vauva. Mitä kerrot 4 vuotiaalle äidin työstä - ja mitä nelivuotias kertoo pihalla, kun kyse on yleensä gyne-operaatioista ja muista ulko-synnyttimistä? Mä sanoin just äidille että ei kerrotakkaan mitään enää näistä sun töistä, ei äidin eikä isin.

Toisaalta eletään niitä aikoaja... kai se on yritettävä. Isi on taiteilija. Se on helppo sanoa, ja selittää vielä tässä vaiheessa. Ei tarvitse enempää jaaritella. Mutta toi äidin homma on jokseenkin vaativa selitettäväksi. No, raportoin kun ongelma ratkeaa ja selitys löytyy.

Oober

Ja muuten, älä koskaan jätä karmivien puhuvien lelujen virtoja päälle yöksi - kun menet vessaan tai muualle haahuilemaan, jostain rahin takaa kaikuu demoninen ääni: " Minä rakastan sinua."