Pakkanen

Huh, perjantai ja kaikki tytöt ulkona. Itse sisällä. Täydellistä.

Eilen oli aika jäätävä keli. Pakkasta parikymmentä ja tuuli hiukan. Se alkaa olla niillä rajoilla että tunti- puolitoista riittää pikkuneitien ulkoiluksi.

Takkaa on tullut poltettua.

Onneksi pakkaskeleillä on ihan hyviä vaihtoehtoja ulkoilulle. Tänään oltiin äiti/vauva jumpassa. (Ja lapsille on erilaisia ratoja - kun Ester on jo neljä... salilissa. Eli kaikki ineen. Kivaa. Olin ainut isä.

Siellä ne äidit pomppi kuntopallojen päällä. Ja lapset juoksi. Pientä konttailua oli myös ilmassa.

Kotona rakennetaan usein pomppurata. Ensin siivotaan, ja sitten huonekaluista ja muista hyödykkeistä rakennetaan rata jota pitkin voi juosta.

Viime talvet ovat olleet kylmiä. Hyvä. Ompahan lunta eikä kuraa.

Vuosi sitten kun vastaavat pakkaset olivat Tuusulassa, takan lämmitys aiheutti oudon tapauksen. Takkapuiden seasta (kun ne lämpenivät hiukan) kuoriutuin perhonen. En ensin meinannut uskoa, mutta pakkohan se oli kun Ester piirsi siitä kuvan. Sanoi että, mulla on kaveri. Piirsin siitä kuvan. Ja vien sen sille. "Tuu isi kattoo."

Pakkasta oli 25 astetta. Ulkona siis. Otin kameran esiin ja menin katsomaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qzCAgohzvKc&feature=mfu_in_order&list=UL

Siinähän se sitten lenteli. Olikohan se helmikuuta, tai jotain. Loppujen lopuksi laskettiin se ulos, parvekkeen ovesta ja sinne se lensi, talojen taakse, nähtiin se ilmassa autokatoksille asti, (noin 50m varmaan matkaa, ja uskomatonta kyllä yhä hengissä....) montaa metriä pidemmäs tuskin pääsi, mutta elossa oli kun viimeiset kaarteet otti ja katosi näköpiiristä.

Mietin että onkohan kukaan ennen nähnyt perhosen lentävän kovalla pakkasella?

No, Ester on ja mä.

Nyt olis sitten viikonloppu. Jee.

Oober