California knows how to party

5.12.2013

Istuskelen täällä San Franciscossa tuoreiden hedelmien maku yhä suussa. Aamupala on takana ja tuntuu että join kuitenkin liian vähän kahvia vaikka kupit täällä ovat suuria. Olen pukeutunut kevyesti, päälläni on vain "drop out of art school" t-paita, uima-shortsit ja Mosley Tribesin erittäin viileät aurinkolasit jotka mukavasti värittävät maisemaa pehmeämmäksi, hiukan petrolin siniseksi.

Rouva on jo pari tuntia sitten startannut Chevrolet Traversensa ja ajanut Dumbarton Bridgeä Menlo Parkkiin, jonne on 10 minuutin ajomatka. Eli onneksi työmatka on lyhyt, eikä Silicon Valleyn ruuhkat ole juuri hidastaneet matkantekoa. (Lämpimästi voi suositella Fastrak only: unlimited palvelun ottamista suoraan autovuokran yhteydessä - ei tarvitse jonotella). Edelleen lähes huvittaa loistava palvelu jota täällä saa, jotain mistä ehkä voisi ottaa mallia kotikulmilla. Hauskoja epäloogisuuksia monet palvelut pitävät sisällään, mutta toistaiseksi positiivisia; esimerkiksi autovuokran yhteydessä - (kannattaan muuten varata etukäteen ja ottaa suoraan kentältä) - meille ilmoitettiin että jos saamme parkkisakkoja tai ylinopeus-sakkoja, niitä ei tarvitse maksaa, he hoitavat. Sopii.

Viikon verran on matkaa takana, ja kaikki on sujunut pieniä kommelluksia lukuun ottamatta loistavasti. Reittivalinta oli onnistunut: Taksi Tuusulasta kentälle, Lontooseen lento jossa yöpyminen Sheratonissa Heatrown Skylinessa, mainio valinta, vaikka kukaan meistä ei muistanut että Lontoon takseissa käy yhä vain käteinen... (vanha ihana Lontoo) - onneksi Skylinessa oli automaatti - yöpyminen ja aamupäivän lento San Franciscoon oli myös hyvä valinta, koska hiukan jännitti miten Sylvia 2vee ja Ester 5vee jaksavat pidemmän siivun, mutta hyvin meni. Luontaiset reissu- geenit äidin puolelta.

Uudet terminaalit Lontoossa ja San Franciscossa olivat uskomattoman toimivat, airtrain erityisen mieluisa. Sillä pääsi mukavasti suoraan autovuokra osioon. Jostain syystä Sylvia joutui palaamaan kahdesti passitsekkiin, koska maahantuloviranomaisilla näytti punaista - en tiedä johtuiko neidin tuimasta ilmeestä, vai siitä että oli kirjattu äidin passiin (tms) ja tulikin isin sylissä. Neidit muuten kantoivat painavat matkatavaransa itse suurimman osan matkasta - josta aika isot pisteet.

Se ihmetytti että mielestäni maahan pääsi nyt mukavammin ja pienemmällä vaivalla kun aikoinaan New Yorkiin - johtunee douple-douple checkpointeista - kai se tsekkaus alkaa jo Esta hakemuksista. Joten ihan hyvä näin. Vastaanotto oli muutenkin lämmin.

Meille oli varattuna East Palo Alton Four Seasonista huone, mutta onneksi tulimme järkiimme juuri ennen matkalle lähtöä (Saaran gollekan suositeltua lapsiystävällisempää paikkaa jossa olivat itse olleen ja viihtyneet) - ja itsekkin järkeilimme että ehkä on hyvä olla keittiö ja enemmän tilaa kun neidit saattavat heräillä yöllä tai Saara tarvita erillistä työtilaa iltaisin. Vaihdoimme siis viimetingassa itsemme Newarkin Marriotsiin, jossa meillä on 2 kylpyhuonetta olohuone, keittiö ja 2 erillistä makuuhuonetta. Loistava valinta - eikä tarvitse väistellä jatkuvasti palvelija-laumaa joka seuraa Four Seasonissa joka paikkaan. Ratkaisu oli siis onnistunut ja täällä Newarkissa on hyvä meno. Pääsee puistoihin kävellen, ja lähellä on mahtava ruokakauppa Raley's josta saa kaikkia ihania tuoreherkkuja, ja Sunnyside Farmsin 13 prosenttista vitamin d maitoa - ah, L&A'n Pineapple Coconut Juicea, skinny girl cucumber vodkaa joka on sopivasti vain 30% - stiffiä, joka sopii nykyiseen treenimenoon. Joka aamu olen päässyt käymään salilla ja eilen aloitettiin myös lenkkeily ja cross-fit treenit paikallisissa puistoissa. Lähellä on Newarkin Community Park vanhoine puineen ja nurmialueineen, tytöt olivat aivan innoissaan päästessään "viidakko" leikkipuistoon - ja luonnollisesti uudenlaiset laitteet ja kiipeilytelineet tekivät suuren vaikutuksen.

Aurinkoinen sunnuntai oli täydellinen Oaklandin kautta East-Bay Bridgeä Pier 39'lle, heti aamusta. Tyyni meri ja hylkeet. Cable-car ja noi mielettömät kukkulat. Kaunista on.

Olen onnistunut jopa pudottamaan painoa - ehkä siinä on auttanut hyvät sushipaikat ja Naked protein zone juoma, all natural fruit and boost - (30g of protein, nam).

Kuulimme juuri tuossa Saaran jenkki- gollekoilta että Four Seasonissa ei myöskään aamupala kuulu hintaan ja viikonloppuisin se on 50dollaria per henkilö. Nice. Vesipullo maksaa 7dollaria - eikä joku ollut saanut sellaista yölliseen janoonsa - what's that shit? Eli voimme olla tyytyväisiä tähän hiukan vaatimattomampaan hotelliimme. (Joku oli myös käynyt syömässä illalla pihvin ja juonut yhden oluen - 160dollaria) Joten kai se on vaan lasten kanssa suunnattava matkat kohteisiin jossa pystyy elelemään aika normaalia arkea. Ellei sitten satu olemaan hiukan varakkaampi.

Newarkin "ghetossa" siis kaikki hyvin. Sylvia nukkuu kun oli hörppinyt vähän liikaa vettä poolilla ja oksensi eilisen päivän - syömättömyys ja vatsatauti ei juurikaan neitiä hidastanut, vaikka itse olinkin hiukan kiireisempi vaihtaessa 3 vaatekertaa aamupäivän aikana, mutta onneksi neiti sairasti vain puolipäivää, tai no ei hän edelleenkään syö, mutta on muuten aika ok.

Kohta suuntaamme Newarkin Community Parkkiin, Hip mama meetupgroups' - ja hei mikä parasta, Newarkissa ei juuri turisteja näy, eli päästään elelemään kunnon San Franciscon arkea - lähistöltä löytyy myös hyvää italialaista modernia tarjoavaa, loistava thaikkumesta, kiinalaisia, sushipaikkoja - ja muuta mukavaa. Rouva on tällä hetkellä ihmispäiden kimpussa - oikeiden, jotka eivät ole enää kiinni vartalossa. En tiedä haluanko tietää kaikkea, mutta on tämä kuitenkin nousua, sieltä haarovälistä. Vaikka itse olinkin alkuun hiukan skeptinen kun rouva päätti siirtyä Gynecarelta eteenpäin.

Harmillista kun pikkuveli perheineen ei olekkaan tuossa lähellä sijaitsevassa Stanford Universityssä, vaan Kennesawssa, Atlantan lähellä. Olisi ollut aika mukavaa tytöille viettää puistoelämää serkkupoikien kanssa. Ehkä joskus vielä. Terveiset Iirolle ja koko perheelle.

Eilen muuten kuulin sellaisten hiukan rajumman näköisten nuorten miesten keskustelun, kumpi on "loader" Newark vai Oakland? Mitä mahtaa tarkoittaa? Cool? Joku slangisana? Mun arvaus on ehkä se viileempi. Otetaan selvää. Täällä muuten saa lääkärille valittelun jälkeen paperilapun jolla sitten apteekista saa kannabista. Suomessa määrätään vain konjakkia lääkkeeksi. Ne pienet erot.

Nyt muuten ymmärrän miksi täällä tarvitsee tehokkaat ja isot autot. Ne vaan sopii tänne. California... knows how to party - ja räppi kun tulee boseista - works. Aamun uutisohjelmat ovat myös katsomisen arvoisia. Loistavat ruuhkakartat ja muut vinkit.

Nyt pitäisi edetä. Kiillotan vain Mosley Tribet ja sitten mennään.

E

Vaikea kysymys

Nyt se sitten tapahtui. Ennalta varoittamatta, pyytämättä. Viattomana kesä-aamuna, matkalla Notko puistoon   esikoinen avasi keskustelun hetken hiljaisuuden jälkeen pyörien hiukan oudon näköisenä puun ympärillä: "Iskää, eikö olisi aika kauheaa jos leikkaisi korvan irti?"

Työnsin hetken Sylviaa vaunuissa mitään sanomatta ja mietin mitä on tapahtunut. Olenko puhunut unissani, Vai onko salaisten tavaroiden laatikkoon murtauduttu? Onko Van Goghin elämänkerta lipsahtanut vahingossa lasten kirjahyllyyn vapauttaen kaikki ex-tyttöystävien alastonkuvat pitkin lastenhuoneen lattiaa? Vai onko pihalla joku sanonut: "Kohta se teidän iskäkin leikkaa korvansa irti." Kaikki epämieluisat vaihtoehdot pyörivät mielessä, kunnes Ester jatkoi: "Äiti on sanonut että on sellaisia erikois-sairaaloita joissa leikataan kurkkuja ja silmiä."

Huh, huokasin helpotuksesta. Äidin työjuttuja vaan. Ei hätää. Tästä selvitään ihan helposti.

Joo, kyllä sellaisia sairaaloita on. Ja nykytekniikalla pystytään aika ihmeellisiin asioihin... yritin epätoivoisesti siloitella tietäni ulos aiheesta. "Mistäs sulle tollanen nyt tuli mieleen?" Kysyin jo vapautuneemmin. Jouluna viisi vuotta täyttävän innolla, (kysely-ikä?) Ester jatkoi pohdintaa: " On vaan sellaisia aika ihmeellisiä juttuja.."

Tässä vaiheessa olin jo aivan kiinni siinä alun Van Gogh mielikuvassa ja kuulin vain itseni sanovan... "Joo."

Matka jatkui. "Joo, tiedätkö isin yksi kollega Zundertin sekopää Van Gogh oli joskus niin sumentuneessa tilassa ettei se oikein tiennyt mitä teki ja leikkasi vahingossa itseltään korvan irti. Veitsien kanssa aina pitää olla varovainen jos vaikka leikkaa sitä kurkkua."

Ester: "Niin pitää." "Oliko se sokea, eikö se nähnt sitä korvaa?"

Iskä: "No tavallaan sen meili oli hiukan hämärtynyt, ja se oli tosi väsynyt rankan illan jälkeen, joo, ehkä se ei nähnyt hyvin."

Ester:" No mä en ainakaan haluu sellasta."

Mietin että jees, tätä käytän heti kun tulee ensimmäistä kertaa keskustelua baariin lähtemisestä, tai bileisiin, eli ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua, tää valtti pitää muistaa.

Sitten mieleeni palasi uutinen muutaman vuoden takaa. Pari tutkijaa oli kyseenalaistanut Goghin korvanleikkuun, ja tulleet siihen tulokseen että huoratalon edustalla oli tappelu ja postimpressionistin korvan leikkasikin irti joku muu. Fuck. I'm in trouble.

Hetken asiaa pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen että Gogh leikkasi itse korvan irti tappelussa osoittaakseen vastapelurilleen ettei tänään ole vittuilulle sijaa. Kääri sen sanomalehtipaperiin ja vei suosikki huoralleen säilytettäväksi.

No, oli miten oli tämä versio selvitetään sitten vasta viisitoistavuotiaana, kun kirjavalikoimaa laajennetaan filosofisempaan suuntaa. Hipsterit on varmaan taas in ja pinnalla, pyörät roikkuu katossa Ullanlinnassa, ja teinit tekee mitä haluaa. Jack Kerouacia luetaan aamuyöhön ja ollaan kiinnostuneita taiteista. Cochon Ville soi Iphonen futuro-versiosta, ja hologrammi sebastian Tellier on 70-lukulaisen läsnä.

Tajusin myös aamulla että olen tässä neljänkympin kynnyksellä löytänyt elämän tarkoituksen. Ja identiteettini. Mähän olen ollut aina hipsteri. Tai ainakin semi-hipsteri. Mä en oo sitä kyllä tiedostanut. Nyt ei ole enää tyhjyyttä.

Seuraavaksi voitaisiin pohtia Esterin kanssa modernia subjektia ja katsella vaikka dokumenttia Slavoj Zizekistä. If You have a good theory forget about reality. Olisi aika myös polttaa muutama Ayn Randin kirja ihan vaan kasvatuksellisessa mielessä. Ester saa sytyttää.

Näin se menee.

Oober

Kesä, vihdoinkin.

Kevät oli senverran kiireinen ettei jaksanut edes päivittää blogia, tai ehkä se oli vain raskas... no, nyt olaan jo kesäkuussa ja sehän on aivan mahtavaa. Rouvan työmatkat pidentyivät entisestään, Tukholma, Napoli, (nyt Prahassa) ja vielä ensiviikolla Pariisi. Ja mitä näitä nyt olikaan, kotimaan matkat päälle, se kaiketi yhdistettynä pitkään talveen ja ensimmäiseen korvatulehdukseen pienemmällä neidillä - se kaiketi vei mehut isukistakin ja oli ensimmäistä kertaa sellainen olo että; (hermo on hiukan kireällä), sattoi olla että olin myös treenannut hiukka liikaa ja pieni ylikuntokin vaivasi... ja huonot yöunet...

Se siitä, nyt on fiilis korkealla ja tytöt terveenä, treeni kulkee ja lomat lähestyy. ( Tai siis eihän mulla mitään lomaa ole, mutta rouvan loma kuulostaa ihan mukavalta.)

Meillähän on siis maailman paras taloyhtiö ja piha, suojaisa sellainen, ja 15 pikku kaverusta ikähaarukka 0-12v. jotka leikkivät sopuisasti aamusta iltaan, mikä parsta löytyy omaikäistä kaveria ja vanhempaa, joilta voi sitten oppia katu-teatteria, tanssia, leikkejä, ja muuta mukavaa. Tästä syystä olemme siis haudanneet muuttoaikeet muutamaksi vuodeksi, ja pysyttelemme tässä ainakin Esterin koulun-alkuua, ellei pidempäänkin, ja Tuusulaan ollaan jäämässä joka tapauksessa, sen verran koti tästä on tullut viimeisen 4,5 vuoden aikana.

Ester on erittäin kiinnostunut tanssista ja muustakin urheilusta, ja Sylvia oopperasta, joten koitetaan etsiä neideille (Esterille nyt ensin) joku hyvä tanssikoulu syksyksi, jouluna tulee 5 vuotta täyteen, joten nyt on aika aloittaa kunnon harrastaminen, satubaletissa on käyty ja liikuntakerhoissa, mutta nyt on sitten 'oikean koulun' vuoro.

Kesälomaan kovasti odotetaan, Toscanaan mieli halajaa, ja mökille, katsotaan vähän miltä kelit näyttää. Saariselkä oli viimekesänä niin loistava että sielläkin voisi pyörähtää. Kunhan saadaan toi rouva nyt ensin kotiin ja lomalle, katsotaan sitten.

Hyvää kesää!

Oober (ai niin ja Esterin kummisetäkin palaa Ranskan maalta torstaina..) saa nähdä tunnistaako kumpikaan enään toistaan.

Musiikista

Rytmi on veressä. Huh - se on mukava huomata. Tytöillä siis. Ester on neljävuotiaaksi jo erittäin taitava tanssija - musiikkimaku on myös aika geeneissä, eli ei poikkea kauheasti isin ja äidin vastaavasta. Sylvia näyttää seuraavan siskonsa jalanjälkiä. Jos tämä yksivuotias pitää jostakin, alkaa sellainen rytmikäs "laulanta" joka muistuttaa hiukan läähättämistä. Nyt erityisesti M.I.An bad girls aiheuttaa käsien heiluntaa ja selvää kiihkoa. Jalat vispaa myös - seisoi tai istui.

Chisu ja Jenni Vartiainen olleet viimevuodet automusatoivelistalla - ja se on sopinut iskällekkin. Musiikki mieltymykset ulottuvat onneksi myös klassisen ja räpin puolelle - molemmat neidit tykkäävät 50centistä ja Lil Wayne kamuineen uppoaa myös loistavasti.

Harmittaa kauheasti ettei ukki ole laulamassa Saksalaisia marssilauluja tytöille. Sie heisst Erica ja muita klassikoita toisen maailmansodan melskeestä. Kai niitä on sitten joskus soitettava tytöille ukin kuvan ääressä - ja kerrottava itse ne tarinat jotka nyt jää kuulematta.

Erityisesti ukin jännittävät tarinat "Kuun toiselta puolen" - pitää jakaa tytöillekkin. Historia on rajua, mutta ei sitä tarvitse salaillakkaan.

Erityisesti mieleeni on jäänyt rakkaus tarinat 'Drittes Reichhin' sydämestä, missä ukki joutui viettämään nuoruutensa. 17 vuotias komea nuorimies päätyi kaiketi aika tietämättään natsi- armeijan hyökkäyskoulutukseen ja sittemmin rintamalle. Felix Streiner toimi joukkojen johtajana... kaikki Perikadon nähneet tai historiaa tuntevat tietävät miehen.

Ihmeen kautta ukki selvisi hengissä kotiin toisin kuin monet - ja kertoi onneksi mummin kuoleman jälkeen: (sitten se oli kai luvallista..) monta uskomatonta tarinaa. Tytöille aion jakaa muutaman, ehkä odotetaan vielä jokunen vuosi.

Bergmans Strasse 42. Siellä asui yksi ukin suuri nuoruuden rakkaus. Josie Freienstein. Siitä aion aloittaa.

Oober

Harmillista

Rouva on lomalla. Se on hienoa. Yleensä tämä kyseinen loma on vietetty Saariselällä. Nyt ei. Sinäänsä se ei haittaa koska Esterille iski 39,5 asteen kuume, ja se on ihan kahvilla. Mulla oli vastaava influenssa Saariselän reissulla kolme vuotta sitten - makasin sohvalla koko viikon ja viimeisenä päivänä ajettiin taksilla Kaunispäälle.

On todella syyvältä kun lapset on kipeitä. Onneksi se on harvinaista harmia ollut, Esterillä on ollut vain vauvarokko ja yksi rajumpi flunssa ennen tätä. Ja muutama perus nuha, eli aika vähällä sairastelulla on päästy.

Lappi on niin rakas paikka itselleni - kiitos lapsuus muistojen ja nuoruuden vaellusvuosien... joten tätä perinnettä koitetaan jatkaa, ja antaa tytöille myös "Lappi" - heti pienestä pitäen. Onneksi appivanhemmat jakavat innostuksen - ja lainaavat kakkosasuntoaan, joka sijaitsee Saariselällä. Lentäen Ivaloon ja matkakin taittuu mukavasti ja nopeasti... Loppukesästä oltiin vaeltamassa ja kelit olivat kohdallaan... + 20 ja aurinkoista koko ajan, eikä hyttysiä.

Ester 4 vee on jo niin kova kuntoinen, etä kiipeää itse tunturit, ja jos sattuu hyytymään, iskä kantaa hartioilla. Tulevina kesinä olisi tarkoitus valloittaa myös Kebnen maisemat.

Kevät tulee. Toivottavasti neiti paranee pian. Tää ei oo mukavaa. Ja toivoa sopii ettei pienempi neito sairastuisi. Itselläni on kaiketi joku piilevä flunssa kun treeni ei kulje. Harmillista. Loma on hiukan pilalla.

Oober.

Virallinen totuus

Katselin tossa muutama päivä sitten taas vanhoja valokuvia. Kansiossa olevat "vanhan-ajan kuvat" vielä menettelee, eikä niitä tarvitse sensuroida. Kohta lapset ovat kuitenkin siinä iässä että niitä kiinnostaa mitä äiti ja isi teki pieninä, ja vähän isompina...

Kansiokuvien haaste lienee siinä kuinka selittää tytöille että äiti oli erinäköinen lukioaikaan, lukion jälkeen, ja vielä 2000 luvun alussakin, vaikka aina olikin pitkät ja suorat vaaleat hiukset. Kerran äidillä oli jopa tummat hiukset. Äidillä oli myös neljät ylioppilasjuhlat.

Eli valokuva-albumit safe - iskän puolelta, äidin kansioista ei voi sanoa samaa. Iskä ei voi olla noin erinäköinen. Keksikööt rouva omat selityksensä.

Omasta teini-iästä mun ei tarvitse valehdella mitään. Sitä voidaankin käyttää malliesimerkkinä tytöille ja selventää miksi kannattaa viettää perjantaisin perhe-iltoja kokkaillen, eikä kaupungilla ryypäten. Isikin urheili nuorena, ja katso miten hyvin se on säilynyt! (Nyt kiireellä ylimääräiset kilot pois... armonaikaa on onneksi vielä vuosia...)

Kovalevyllä olevat kuvat ovatkin sitten haasteellisempia. Kaikkien salauksien taakse ja ehkä pois kotoa - mahdollisesti jonnekkin virtuaaliseen pankkiin. Sellaista materiaalia löytyy mitä ei selitä Runeberikään.

Kukkien poiminta ja hortonomia (joka oli muuten professori veljeni lapsuuden ammattihaave), siinä jaloimmat harrastukset oman ponin hoitamisen ohessa, tanssikoulua unohtamatta. Mitä siis tulee tyttöihin ja teini-iän harrastuksiin. Oikeaan ratsastuskouluunhan ei tyttöjä uskalla enää laittaa, ellei itse ole mukana jokaisella ratsastustunnilla, mutta jos nyt tohon pihalle poni ja puutarha. Täytynee muuttaa vielä enemmän maalle 7 vuoden päästä viimeistään.

Oma viiniviljelmä kiinnostaisi, mutta se voi olla liian suuri riski.

Kukat riittäköön.

Sylvia nukkuu päiväunia... ei halua nukkua omassa sängyssään, pitäisi työntää vaunuja ulkona. Nyt ei jaksa. Ei kulje nuo kolmipyöräiset teutonia spiritit lumessa. Eikä sohjossa. Vaunuja osatessa kriteeri oli se että ne sopii asuun ja näyttää hyvältä... citykärryt, mustat vielä. Just joo. Nyt tekisi kyllä hiukan erilaisen valinnan 4vuoden kokemuksen jälkeen. No, noilla mennään. Onneksi Mikkelissä on varavaunut jotka rullaa paremmin, vaikka kolmipyöräiset nekin. Ei muuten pysty nykyvaunuista enää rakentamaan mäkikärryjä. 1970- luvulla se oli vielä toisin. Toisaalta kuka antaisi enää lasten laskea teitäpitkin... selfmade-redbull vaunuilla?

Eilen Sylvia 1 vee keksi uuden leikin. Pyöri akselinsa ympäri kontillaan hulluna ympyrää. 5-10 kierrosta, ja sitten konttaamaan. Ihan sekasin. Isin geenit ja vähän äidinkin.

Oober

Kevät

Kevät on täällä. Loistavaa. Eilen oli aistittavissa ainakin auringon paisteesta ja veden lorinasta jotain pieniä viitteitä siitä että talvi ei ole ikuinen. Huh. Tuntuipas hyvältä. Kunnon kevät ulkoilua ei voita mikään.

Rouva oli alkuviikon Tukholmassa, ja käväisi pikaisesti kotona - lentääkseen taas tänään jonnekkin. Aamu alkoi leppoisasti, lapset olivat hiljaa ja söivät - itse lueskelin hesaria kahvikupposen ääressä. Rouvan taksi oli myöhässä ja pohdittiin ehtiikö koneeseen...

Taksi saapui ja juuttui tietysti pihallamme olevaan syvään kaivonkansi monttuun. Se siitä rentouttavasta kahvihetkestä. Painava iso automaatti mese, tai joku vastaava se oli, eikä lähtenyt millään. Sain kantaa hiekkaa selkä väärässä. Jonkun aikaa hikoiltuani sain työnnettyä taksin montusta. Kahvi oli jäähtynyt.

Ei se mitään. Päivä oli mukava. Ajettiin tyttöjen kanssa Keravan Hop-Loppiin. Loistava paikka, koska trampoliini on iso ja porukkaa ei ole liikaa perus-arkipäivisin. Hop-Lop keikat menee aika mukavasti aina.

Loppupäivän Ester olikin pihalla. Sääkartta näyttää aurinkoista, joten ulkoilua tiedossa viikonloppuna jopa koko perheen voimin.

Sylvia nukkuu jo vaikka kello on vasta puolikahdeksan. Hyvä. Ester leikkii huoneessaan, Robin soi ja ovi on kiinni. Neljävuotias alkaa olla jo aika iso tyttö. Nyt kun alkushokista on selvitty - kun äiti palasi työelämään, arkirutiini alkaa löytymään.

Suurin ongelma viimeaikoina on ollut pukeminen. Siis mun ongelma. Jatkuva pukeminen ja 30 asteen pakkaset - ei hauskaa. No, aika pienet on siis ongelmat, toivotaan että nekin helpottaa tässä kevään myötä.

Nyt kun pienen heikotusviikon jälkeen treeni kulkee taas, kaikki muukin on helpompaa. Takkakin syttyy eikä savuta ja ruoka maistuu. Kaikille. Välillä ei maistunut Sylvialle kun hampaita pitää tehdä niin hitaasti ja kituen.

Jossain vauvalehdessä väitettiin että mies joka on lasten kanssa ja varsinkin vauvojen läheisyydessä ei tuota normaaliin tapaan testosteronia. Eli tuottaa siis vähemmän. Elimistö.

Paskapuhetta. Ei tuota. Vähempää.

Kerran paikallisessa ruokakaupassa kun mulla oli vielä pitkä tukka (ja olin varmaan vielä laihakin) työnsin Esteriä vaunuissa...

Mun takana kassajonossa oli viiden nuoren miehen joukko, joka tuoksui voimakkaasti alkoholille. Jengin kovaäänisin sanoi kavereilleen: "Vittu jätkät, ootteko koskaan nähny äijää lasten kanssa kaupassa, ai saatana..."

Mua hymyilytti. Kerroin pojille että vauvalehdessä kerrotiin että testosteronin taso laskee kun on vauvojen kanssa. Ja oon nukkunu huonosti kun vauva valvottaa.

Ja kun ootte maksanu noi kaljat ja tupakat ootan teitä tossa pihalla. Halataan siinä ja saatte vähän isällistä rakkautta ja huolenpitoa.

Loppuu se katkeruus.

Oober